Kantritanssien historia ulottuu 1600-luvun Englantiin saakka, jolloin "maa" tai "maaseutu" (country / countryside) edusti vallankumouksellisten tasavaltalaisten puolustamaa vastakohtaa hoville ja kuningasmieliselle ylimystölle. Englantilainen John Playford julkaisi vuonna 1650 kirjan "The English Dancing Master of Directions for Country Dances", jonka 18. painokseen (vuonna 1728) oli kerätty jo yli 900 maalaistanssia. Jo tähän aikaan tanssittiin riveissä.

Ranskalaiset kehittivät tansseista oman muunnelmansa "quadrille" (katrilli), jossa tanssijat muodostavat pareina lattialle neliön. Nämä tanssit olivat kuninkaallisten suosiossa, mutta levisivät hoveista tavallisen väestön keskuuteen ja siirtolaisuuden myötä Amerikkaan.

Amerikassa maalaistansseista kehittyi oma muunnelmansa, jonka rakenteeseen useat eri kulttuurit vaikuttivat.  Neliötanssit olivat 1920-luvulle asti suosituimpia. Sen jälkeen valtasivat alaa paritanssit. Samoihin aikoihin kantrimusiikki alkoi jo eriytyä.

Suomeen kantritanssit ovat levinneet vasta viime vuosina Mika Nurmisen myötävaikutuksella. Useat kansan-tanssiryhmät ovat aikaisemminkin tanssineet kantria, mutta lähinnä näytösesityksissä. Suomessa yleinen kantritanssinopetus alkoi 2.9.1993 helsinkiläisessä Nashville Country Café -ravintolassa. Sen jälkeen viikottaista opetusta on ollut muuallakin Suomessa.

MITÄ KANTRITANSSI ON?

Kantritanssissa on jokaiselle jotakin. On rivitansseja (linedances), joita voi mennä tanssimaan yksin. Rivitanssissa seistään vierekkäin ja joissakin tapauksissa vastakkaisissa riveissä. Paritanssit (couple dances) ovat selvät: haetaan vain sopiva pari lattialle ja sitten mennään! Paritansseista mainittakoon East ja West coast swing.  Lisäksi on olemassa perinteellisiä piiri- ja neliötansseja (circle and square tansseja).

Paritansseihin on erilaiset otteet: normaalin paritanssiotteen lisäksi käytetään sivuttaista otetta (side by side / sweetheart), jolloin nainen on miehen oikealla puolella, oikeat kädet ovat yhdessä naisen takaa olkapään tasolla ja vasemmat kädet ovat yhdessä edessä. Two-step on suomalaiselle jalalle tangosta tuttu tanssi. Askel on samanlainen: ensin kaksi nopeaa askelta, sitten hidas ja toinen hidas askel (quick-quick-slow-slow). Neliötanssit olivat taas suosituimmillaan 1940- ja 1950-luvuilla. Neliötanssia muistuttaa läheisesti piiritanssi.

Rivitanssissa tanssiasento on alunperin ollut naisilla kädet lanteilla, vyön soljella tai selän takana yhdessä, miehet pitivät kiinni vyön soljesta. Pääsääntö nykyään kuitenkin on, etteivät kädet roiku velttoina alhaalla, vaan ovat lantiotason yläpuolella. Tanssiessa voi esim. pitää peukaloita taskun reunoissa.

Kantritanssit tarjoavat kaikille hieman liikuntaa, hauskanpitoa ja syytä kokoontua. Eroja on askeleiden määrässä ja tyylittelyssä. Jos entuudestaan tutun tanssin  kaikki askeleet eivät ole samanlaisia, se johtuu tanssien opetuksen ja opettajien yksilöllisistä eroista. Usein alkuperäinen askelmäärä kuitenkin pitää paikkansa.

mukaillen kirjasta
Mika Nurminen:  Wild West Country Dancing